Tätä on odotettu. Korkein oikeus antaa ennakkoratkaisun kysymyksestä, joka on herättänyt vuosien varrella rakennusalalla paljon keskustelua. Mihin asettuu rima törkeän huolimattomuuden osalta koskien YSE 1998 30 §:ssä määritettyä takuuajan jälkeistä vastuuta? Asetetaanko se korkealle, kuten muita elämänalueita koskevassa oikeuskäytännössä vai kohtuullisen matalalle, kuten rakennusalaa koskevassa alioikeuskäytännössä on usein tehty?
Valituslupa KKO VL:2023-82 on myönnetty koskien Rovaniemen hovioikeudessa 28.11.2022 ratkaistua asiaa diaarinro S 21/963. Jutussa oli hovioikeuden mukaan kysymys LVI-urakoitsijan urakkasuorituksessa olleesta käyttövesijohdon läpiviennin tiivistyksen virheestä, joka oli aiheuttanut vesivahingon asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa. Asiassa oli riidatonta, että läpivientien tiivistysten puutteet eivät olleet kohtuudella asunto-osakeyhtiön havaittavissa urakkaa vastaanotettaessa tai takuuaikana niiden jäätyä asennuksen jälkeen piiloon peitelaippojen taakse.
Hovioikeus katsoi vesivahingon johtuneen erityisesti siitä, ettei silikonimassaa ollut laitettu kauttaaltaan käyttövesiputken ympärille, vaan pääasiassa putken toiselle puolelle. Silikonia oli hovioikeuden arvion mukaan siten laitettu läpivientiin huomattavan vähän ja sen asentamisessa oli menetelty hyvin huolimattomasti. Ottaen huomioon myös läpivientien tiivistysten yleisesti tunnettu merkitys ja vahingon vaara, tiivistysten asentaminen rakentamismääräyskokoelmasta ilmenevien ohjeiden vastaisesti sekä virheiden toistuvuus useissa huoneistoissa, hovioikeus katsoi, että urakoitsija oli aiheuttanut kyseisen huoneiston läpiviennin tiivistyksen virheen törkeällä laiminlyönnillä.
Nähtäväksi siis jää, miten korkein oikeus arvioi asiaa. Vuonna 2022 korkeimman oikeuden ennakkopäätösten ja muiden asiaratkaisujen keskimääräinen käsittelyaika oli 16,5 kuukautta (lähde: Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2022).