Kirjoitamme blogissamme kiinteistö- ja rakennusalan juridiikasta, oikeuskäytännöstä ja tarvittaessa muustakin.

Tätä on odotettu. Korkein oikeus antaa ennakkoratkaisun kysymyksestä, joka on herättänyt vuosien varrella rakennusalalla paljon keskustelua. Mihin asettuu rima törkeän huolimattomuuden osalta koskien YSE 1998 30 §:ssä määritettyä takuuajan jälkeistä vastuuta? Asetetaanko se korkealle, kuten muita elämänalueita koskevassa oikeuskäytännössä vai kohtuullisen matalalle, kuten rakennusalaa koskevassa alioikeuskäytännössä on usein tehty? Valituslupa

Pehmennän raflaavaa otsikkoa kertomalla, että tarkoitan tässä luopumista termistä ”hyvä rakennustapa” lainsäädännössä ja pikkuhiljaa myös sopimusasiakirjoissa. Laadukkaasti saa puolestani edelleen rakentaa. Termin ongelmana on, että kukaan ei tarkalleen ottaen voi sanoa, mitä se sisältää. Hyvää rakennustapaa ei ole mahdollista määritellä tarkkarajaisesti ja tyhjentävästi. YSE 1998 15 §:ssä (Hyvän rakentamistavan noudattaminen)

Kirjoitus julkaistu Rakennuslehden Näkökulma -palstalla 28.4.2022 Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa on edetty tilanteeseen, jossa kokonaisuutta on karsittu voimakkaasti. Myös rakentamisen vastuita koskevia pykäliä on muutettu ja esimerkiksi viiden vuoden vastuista on luovuttu. Joskus yksinkertaistaminen on paikallaan, mutta nyt liiallinen typistäminen ja pyöristäminen näyttävät luovan lisää epävarmuutta. Päävastuullisen toteuttajan vastuuta koskevassa

Kuten OTT Juha Ryynänen on väitöskirjassaan todennut, urakkasopimussuhde on kolmen tekijän eli työntuloksen, urakkahinnan ja ajan muodostama tasapainotila. Tästäkin näkökulmasta on erikoista, miten kevyillä eväillä rakennushankkeiden aikatauluista sovitaan urakkasopimuksissa. Varsin tyypillisesti urakkasopimusasiakirjoissa on määritetty ainoastaan rakentamisen aloitusajankohta, valmistumisajankohta, viivästyssakko ja mahdollisesti joitakin välitavoitteita tai aikomus sopia myöhemmin välitavoitteista. Aikataulun yksityiskohtaisempi